Dressmann ja nappitakuu

Ostin tuossa taannoin (lue: ainakin yli vuosi sitten) miehelleni Dressmannista kauluspaitoja. Napinlävessä roikkui lappu, jossa oli maininta nappitakuusta ja tätä myös paitoja myynyt nuori nainen kehui. Käytännössä kuulemma tämä tarkoittaa sitä, että jos heidän paidastaan irtoaa nappi normaalin käytön seurauksena, paidan voi kiikuttaa takaisin liikkeeseen ja siellä joku ompelee napin paikalleen. "Voi kuinka kätevää'", ajattelin, koska en nimittäin ole napin ompelussa mikään mestari.

Viime viikolla koitti päivä, jolloin yhdestä paidasta oli ihan oikeasti nappi irronnut ja samalla myös kadonnut jonnekin. Tällä viikolla vein paidan liikkeeseen ja kyllä, nappitakuu oli edelleen olemassa. Nyt tosin kävi niin, että uutta nappia eivät suinkaan ommelleet tilalle, vaan antoivat uuden paidan. Olin tilanteesta hieman hämmentynyt, enkä tajunnut kysellä napin ompelun perään. (Jälkikäteen yrityksen nettisivuilta tarkistin, että todella lupaavat antaa uuden paidan tilalle, mikäli heidän kauluspaidastaan irtoaa nappi. Napin ompelusta ei ole mainintaa, joten ehkä olen aiemmin saanut väärää informaatiota.) Myyjä pakkasi uutta paitaa pussiin ja siinä samalla satuin kysymään, että mihin tuomani vanha paita nyt menee. Myyjä kertoi sen menevän roskiin. Siinähän sitten seisoin kysymysmerkkinä ja myyjä ilmoitti, että eiväthän he voi käytettyä paitaa enää myydä. Ehdotin, että voisin ottaa sen käytetyn paidan myös mukaani. Tämä ei taas käynyt, koska olin saanut uuden tilalle. Tokaisin tilanteeseen, että jos olisin tiennyt vanhan menevän roskiin, en olisi sitä sinne edes tuonut. Tilanteen aiheuttamaa hämmennystä kuvaa hyvin se, etten edes ymmärtänyt lykätä uutta paitaa myyjälle takaisin ja ottaa vain vanhaa mukaan.

Jäin tämän jälkeen miettimään, että tähänkö oikeasti on tultu? Nappitakuu tarkoittaa muuten ihan hyväkuntoisen paidan roskiin heittämistä. Sisäinen viherpiipertäjäni sai moisesta ihottuman. Kovasti puhutaan kestävästä kehityksestä, luonnon säästämisestä ja toisinaan myös eettisyydestä vaateteollisuudessa, mutta oikeasti käyttökelpoiset tuotteet päätyvät roskiin yrityksen antaman takuun ja kuluttajan turhamaisuuden vuoksi. Tavallaan turhamaisuuttanihan sen paidan liikkeeseen vein, kun kerran takuukin oli annettu.  Jäin myös tilanteessa miettimään, että mitä vaihtoehtoja roskiksen sijaan paidan jatkosijoittamiseen olisi ollut? Esimerkiksi sen olisi mielestäni voinut lahjoittaa vaikka Pelastusarmeijalle tai vastaavalle organisaatiolle, joka oikeasti toimittaa vaatteita niitä tarvitseville tai edes jotenkin hyödyntää niiden materiaaleja.

Tapauksen johdosta päätin, että jatkossa en enää vie nappitakuusta huolimatta paitoja, joista on nappi irronnut, vaan ompelen ne itse paikalleen. Lisäksi meinasin lähettää kyselyn ketjulle nykyisestä toimintamallista ja perusteluista sille.

EDIT 11.3.2013
Olen nyt kahdesti ollut yhteydessä Dressmanniin. Ensimmäisen kerran laitoin 30.10.2012 viestin nettisivuilla olevan lomakkeen kautta, johon en ole saanut vastausta tähän päivään mennessä. Toisen kerran laitoin sähköpostia aiheesta maajohtajalle 24.1.2013 ja siihenkään en saanut vastausta tähän päivään mennessä. Näistä tekijöistä johtuen olen vähitellen alkanut päättelemään, että a) palautteet eivät mene perille ja siksi niihin ei vastata tai b) ketjulla ei ole tapana vastata asiakaspalautteisiin. Jään  nyt hieman hämmentyneenä miettimään, että mitäs tästä eteenpäin.