Syksy alkoi virallisesti eilen illalla. Syksyn alku tarkoittaa itselleni sitä, että vien moottoripyörän talvisäilöön. Syyskuussa moottoripyöräillessä ei enää aurinko lämmitä, vaikka paistaakin ja ajaessa tuntuu erilainen kylmä viima kuin keväällä. Monena syksynä on tuntunut haikealta viedä pyörä talvisäilöön, mutta tänä syksynä ei ihme kyllä sitä tunnetta tullut. Liekö syynä ollut säiden vuoksi epävakaa ajokesä- en nimittäin muista milloin viimeksi olisin vielä heinäkuussa ajannut toppautuneena mm. villakalsareilla ja villaliivillä. Syksyn aloitusta voi pitkittää sillä, että pitää pyörää pihassa uskotellen itselleen, että edelleen tulee sillä ajamaan (vaikka ei viimeiseen kahteen viikkoon olekaan edes kaupassa sillä käynyt) ja kesä näin muka edelleen jatkuu. Jossakin kohtaa kuitenkin tulee se piste, kun tajuaa ettei tänä vuonna enää tule ajettua ja on parempi laittaa pyörä talviteloille. Kesän loppuminen ja syksyn aloitus ei kuitenkaan ole muussa mielessä haikea asia. Nyt kun syksy on virallisesti alkanut, on aika miettiä pihan laittamista talvikuntoon ja syystalkoita ystävien kesken. Syksyssä myös on mahtavaa vähitellen tapahtuva vaahteran punertuminen sekä pimenevät illat, jolloin voi polttaa kynttilöitä. Sänkipeltoja katsellessa muistuu mieleen vuosien varrella tehdyt ratsastuslenkit, joiden yksi kohokohta on ollut laukata lujaa pellolla. On se vaan kiva, että on neljä eri vuodenaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti